O
Lenkkeiltiin ensin kotoa Teivoon, sitten Olli kökötti kentän laidalla
yli tunnin kattelemassa kun muut treenas ja Tuulan kanssa koulutettiin.
O
Ihan hyviä pätkiä seuraamista sitten ja tämä aivan uusi eteenmenon
-opettamistekniikka sujui kohtuullisen hyvin. Saas nähdä mitä tästä
tulee -jos sujuu, niin patentoin koko idean. ;-)
Tehtiin seisomista ja mulla meni sitten hermot siihen hiipimiseen (joka
alkoi heti, jos vaan epäilikin, ettei namia ole jalkojen välissä) ja
kävin pyöräyttämässä prkl:eitten saattelemana takaisin paikalleen.
Tuntuipa tehoavan ainakin pariksi kerraksi -ainakin tekemisen into
lisääntyi. Tuumin, että taitaa se tietää mitä pitää tehdä. Muttei sitä,
että pitää!
Sitten ihan lopuksi otin vielä jäävät liikkeet (ihan ok) ja koko
seuraamiskaavion (kissanruoka odottamassa autolla) joka olikin aivan
hirveätä. Edistää, edistää, ei katso kuin puolella silmällä, eikä pysy
käännöksissä mukana.
voi surkeus. Mä luulin, että se olis ollu vähän paremmalla tolalla.
No eipä tässä muuta kun ruveta taas tekeen kupin kanssa ja vaatimaan,
vaatimaan. huoh.
K
Kotikentällä vähän sivullehyppyjä, liikkeestä istumista ja paikallaoloa.
Käännökset alkaa hahmottua ja samoin sivulletulo. Jotenkin se vaan on
vähän sähellystä. Seuraamisessa ei edistystä; jätättää ja on ihan
kysymysmerkkinä. Täytyis varmaan olla kovempi nälkä ja todellakin
lopettaa houkutteleminen! Mitenkähän mä oonkin sortunut sellaseen..
*häpeeää.* Onneksi tajusin ihan itse..
Liikkeestä maahanmeno on niin vahva, että istuminen on aika hankala.
Mutta eipä sekään vaatisi kuin treeniä.
Paikallamakuu olikin sitten yllättävän vaikea. Ollin vieressä makoilu
kun on ollut niin helppoa.. (miten niin oon menny siitä mistä aita
matalin..?) Mun selän kääntäminen ei meinannut millään onnistua. Onkohan
tässä (kin) menty takapakkia.
Näin siinä käy kun ei treenaa.
damage.
