Tottista Mustinkulman lauman kanssa

K
Havaittiin, että Kalevi ei todellakaan osaa tulla edestä sivulle.
Eikä pysy edessä, jos liikutan käsiä.
Supermegavartaloapuja ei sitten ihan niin vaan häivytettykään.
Tuula ehdotti, että sipaisisin koiraa vasempaan kylkeen ja siten ohjaisin sen oikealle paikalle. Mutta ei. Ei todellakaan. Herra K ei suvaitse sellaista ollenkaan. Häneen ei kosketa. Siis todellakin siltä meni heti maku koko hommaan. Eikä sitä käytännössä edes ehdi koskemaan ennen kuin se väistää alta pois.
Tätä täytyy miettiä.

O
Teki paikallaoloa kun puuhastelin K:n kanssa. Välillä otti aika koville, varsinkin tänne-käsky (aika luonnollista...). Tuula kävi palkkailemassa ja komentamassa hiljaa/maahan.
Ja palkaksi sai tehdä tottia vielä Tuulan kanssa.

Agilityä omassa ryhmässä

Ratatreeni ja "vieraileva kouluttaja."

Sähellystähän se. Normaalia.
Mutta kerrankin joku muukin kuin minä oli samaa mieltä siitä, että luovutusmieliala on ymmärrettävää mun ja Ollin agin kohdalla. En siis ole idiootti, joka luovuttaa heti kun vähän ongelmia.
Nyt taas jaksaa vähän yrittää!

Vinkiksi ohjausharjoituksia metsälenkeille. Pieniä eteenmenoja ja luoksetuloja, esim. käskyillä menemene ja tässätässä.

Agia aamulla vapaasti

O
Kivoja välistävetoja pelkillä vartalokäännöksillä. Kyllä se vaan menee niin paljon paremmin kun mä pidän turpani kiinni, enkä hosu. Miten se voi olla mulle niin vaikeaa?!
Esteen takaakierrot meni myös ihan ok:sti. Millilleen ja sekuntilleenhan sekin pitää tehdä. Huoah.
Ja sitten ne putkikulmat. Voi herranjestas miten vaikeeta se voi olla Ollille? Ihan suora putki ja siitä keskeltä vuorotellen lähetyksiä molempiin päihin. Ja vaikka olis jo monta kertaa menny samasta päästä sisään, niin yhtäkkiä voi alkaa huutamaan mulle, että mihinputkeen-mäentajuu... Ja kerran otti kulman jotenkin liian jyrkästi ja nenä osui (hipaisi) putken painoon. Sitten olikin jo ihan täysin unohtanut mihin oli menossa... Ziisös. Ihan kaikesta mä en kyllä ota syitä niskoilleni.

K
Piti ottaa vaan vähän putkea ja ehkä yksi hyppy siihen alle. Muttamutta. Niin vaan kävi, että tehtiin hyppy-valssi-hyppy-putki. Putkeen samasta kulmasta kuin mitä oli Ollin kanssa väännetty. Eikä siinä ollut Kalevin mielestä mitään ihmeellistä. Se itse asiassa meni vähän kuin vahingossa sinne putkeen (ohjasin kyllä ihan hyvin, mutten edes sanonut käskyä saati vienyt perille asti).
Sitten ihan mielenkiinnosta tein samoja putkikulmia samalla tavalla kuin Ollille ja Kalevi teki niitä ongelmitta. Tein jopa takaaleikkauksen putkella ja se pikkupirulainen tuli joka kerta ulos siltä puolen missä olin. Se oikeesti kuunteli siellä putkessa missä mä menin.
Jos tuosta koirasta ei tule yhtään mitään, niin kyllä hävettää.