Haku NPKH:n radalla

K
Nelisen äijää, jotka kaikki koht. hyvin. Muutaman kerran koitti nousta ylös, mutta ihan hyvin kuitenkin. Ei jäänyt oikein mitään merkittävää mieleen.

O
Nokialaisten rata on nyt todella vaikea. (Eila kuvasi rataa omassa blogissaan)

Etukulmassa äijä, hyvin.
Sitten nelisen tyhjää pistoa, eka hieno. Viimeiseltä tyhjältä tein aivan ylettömän typerän yliheittoyrityksen; roiskaisin miten sattuu ja kohti kamalaa kivikkoa, johon ykskään järkevä koira ei juoksisi. Onneksi Olli ei välittänyt mun hölmöilystä vaan ilmaisi umpparipiilosa olevan äijän oikein hienosti kiintorullalla. Ajasta päätellen oli kiertänyt piiloa tarkkaan ennen rullan ottamista.

Viimeinen äijä oli irtorullalla. Etenin keskilinjalla ja kun O palas irttiksen kanssa, ei nähnyt mua ja hämmästyksessä pudotti rullan. Tuli mun luo kysymysmerkkinä ("Mä pudotin sen, haenko rullan, meenkö takas äijälle, otanko kiinnon, mamma mitä mä teen?!), mutta mä päätin olla auttamatta. Siinä Olli sitten pyöri ja seisoskeli vähän aikaa, teki ratkaisun ja toi mulle kiintorullan. Oli päätöksensä jälkeen niin varma asiastaan, että päätin mennä näytölle.
Korjauksena sitten vielä yksi helppo irttiksellä.

Hyvä treeni vaikka käytössä olikin vaan 200m.

Hyppyä

K
Ollin agin jälkeen päätin ottaa Kaleville pk-hyppyä. Tokohyppy on mennyt hienosti ja sitä jauhettiin nyt niin, että tulis takaisinkin hypyn. Eteenhyppy ja luoksetulo hypyt meni hyvin, mutta oli vaikea ymmärtää se molempiin suuntiin hyppääminen.
Sitten sitä pk-hyppyä. (tokohyppy koostuu laudoista ja on alhaalta auki, pk-hyppy pelkkä tumma seinä) Ja se olikin sitten aivan käsittämätön. K ei vaan kerta kaikkiaan ymmärtänyt mitä siltä halusin. Käskyn kuultuaan kiersi tai jäi paikalleen ihmettelemään, että mitä hittoa...?
Laitoin tokohypyn (joka on siis myös 100cm) ihan pk-hypyn viereen ja tein sitä siinä. Pari kertaa kiersi sitten senkin >lautoja pois, eli hyppy matalammaksi > meni hyvin >hyppy takaisin metriseksi. Sitten koitin saada hyppäämään pk-hypyn kohdalta. Ei, ei sitten niin millään.
Mietin pääni puhki, että miten mä saan sen käsittämään, että siitä todella VOI mennä yli -ihan yhtä hyvin kun siitä kymmenen sentinkin päästä.
No, sitten mentiin taas OPM-koulutuksen säännöillä ja nostin herra K:n esteen yli. Otin siis syliin ja kuljetin koiran toivotunlaista lentorataa pitkin ja sitten annoin hypätä alas ja targetille. Toisen kerran samalla tavalla ja kolmannella kerralla K oli jo ihan täpinässä menossa itse! Se oli siis sillä selvä! Taas kerran siis: "No, olisit nyt HETI sanonut!"
Hauska eläin. :-)

Ruokakuppitottiksessa pidin jo rullasta sormenpäillä kii! Jibii!!

Päivitystä

No niin, tuli jo noottia kun sivut ovat olleet hiljaiset..

Jos jotain selityksiä saa esittää, niin koiranohjaaja/blogin kirjoittaja on valitettavasti luisunut välillä muiden kuin koira-asioiden pariin. (hyi kamala!)
Opiskelu on vienyt kalenterista kohtuuttoman ison kakun; näin keväällä tuntuu aina tulevan vähän kiire. (Teen muuten pienimuotoista tutkimusta Koiramme-lehdestä! Ehkä joskus jossain julkaistavaksi... :-))
Eikä harrastelijateatterin päänäyttelijä ole oikein voinut luistaa esityksistä...

Noh, seliseli.

K
Koska treeni-into on ollut hieman kadoksissa, on tehty pieniä juttuja. Irtoliikkeitä, miniseuraamisia ja sivullaoloja.
Luoksetulon perusasentoa väännetty kotona ruokakupilla, ja kyllä on tuottanut tulosta! Keittiötottis rulez! Asento nyt kohtuullisen varma; saa silittää päätä ja heiluttaa käsiä ym., eikä K:n pylly nouse.
Viime viikolla vaihdettiin ruokakuppiliikkeksi nouto. Ei (vielä) kapulalla, vaan Ollin rullalla. Alkuun aikamoista pureskelua ja hätäilyä, mutta kyllä se luoksetulon perusasennon vääntö oli saanut aikaan sen, että herra K pysyi oikeassa paikassa, ihan liikkumatta.
Eilen vein kädet jo melkein kiinni rullaan ja tuntuu, että K pikkuhiljaa ymmärtää sen, ettei sitä saa mälvätä. Oon ihan tylysti vaan murahtanut/kieltänyt kun leuat liikkuu.
Täytyy kyllä aika äkkiä vaihtaa se johonkin paksumpaan pötkelöön, että oppii missä kohtaa hammaskalustoa kapulan pitää sijaita. Siis ettei valu kurkkuun tai killu etuhampaiden välissä. Sinne keskimmäisten legojen väliinhän on jätetty ihan oma kolo kapulaa varten..

Seuraamisessa pitäisi nyt ihan tosissaan alkaa tekemään sille vasemmalle kädelle jotain. Perhanan koira irtoo heti, kun heilutan vähänkään kättä. Siis imuttamisesta eroon ja vähän äkkiä! (ts. olis pitänyt päästä jo aikoja sitten)


O
Mister O jaksaa yllättää, joka päivä. Välillä lyö niin tyhjää, ettei voi kuin nauraa. Olli mm. unohti miten agilityn kontakti tehdään (ihan muutama vuosi on tehty samalla tavalla, samalla käskyllä), kummasta luukusta autohäkkiin mennään; kiinni- vai aukiolevasta, mennäänkö autoon -käskyllä sisälle kotiin vai autoon ja tänään sen mistä aamuruoka löytyy kun tullaan takapihalta sisälle (myös tämä rutiini ollut käytössä jo puolitoista vuotta). Dementiaa?

Tottis ja kaikki tekeminen on Ollista aina vaan kovempi juttu. Mun hermoja välillä koettelee se älytön joka kohdassa vuotaminen.

Hyvin vahvasti tekee mieli luovuttaa sen edistämisen kanssa ja antaa siitä tulla ne pongomenetykset mitä tulee. Onhan se paikka aina välillä parantunutkin, mutta mun nähdäkseni sekin on aika pitkälti vuotamista. Ja mulle tulee aina niin p***a fiilis sitä vääntäessä.

Haku Myötämäessä

K
Viitisen äijää ja hyvä treeni.
Pitkiä haukutuksia ja ihan Kalevin kestokyvyn rajoilla.
Ilmaisua tehdään nyt siis niin, että K:n on oltava maassa ja haukuttava sieltä.

Muutamia kertoja nousi ylös ja alkoi peruuttamaan ja komentamaan, mutta kiitos loistavien maalimiesten nekin oli vaan hyvää treeniä. Eli maalimies käski maahan ja vasta maassa haukkumisesta palkkaa. Muutaman kerran Merja osasi antaa aivan täydellisellä ajoituksella namin; juuri vähän ennen kuin K oli nousemassa ylös.
Tätä pitää tehdä kyllä ihan perhanan paljon. Ja hirveä vastuu maalimiehille. Kunpa osaisin ohjeistaa aina hyvin.

O
Harmikseni ei päästy tekemään 300m:n rataa. Juuri olleen Hopian Jani kurssin jälkeen olisi ollut intoa ajaa rataa oikein kunnolla. Ja sitä paitsi pitkän treenitauon jälkeen se olisi ollut paras tapa aloittaa. Pehmeät laskut sucks.

Noh, koitin sitten luoda haastetta ja painetta hetsaamalla. Irtorullat tuli hienosti, ei valeilmaisua tai rulla suussa juoksemista. Pari äijää meni jopa näkönä ja hetsasin oikein huippuunsa. Yhdeltä äijältä tuli kiintorullan kanssa, koska ei ollut nähnyt irtorullaa heti. Ei siis suurta irtorullamotivaatiota.
Pitäisikö sitä palkata niistä irttiksistä ja olla palkkaamatta kiinnosta? Mitähäh?