Vapaa-agia ja pätkä suoraamista

K
Hyppytekniikkaharjoitus neljällä hypyllä lyhyillä ja vähän pidemmillä väleillä. Ei ongelmia, helppoa kuin mikä.
Takaakiertoja ja sylikäännöksiä.
Neljällä hypyllä "rataa", eli useampi hyppy ja ohjauskuvio peräkkäin. Esim. takaa, takaa, sylikäännös, takaa, sylikäännös. Nyt se sitten tuli; Kalevin haukku nimittäin. Kaksi hyppyä hyvin, mutta kolmas vaikea ohjauskuvio oli jo liikaa ja möyhöäminen alkoi. Luultavasti se kaipais sujuvampaa ohjaamista. Huoah, sitä ei näillä käsillä ja jaloilla saada aikaiseksi.

O
Hyppytekniikkaharjoituksethan on ihan yhtä tuskaa Ollin kanssa. Kun ei millään viitsisi hypätä sitä neljättä erikseen; miksei niitä kahta viimestä muka voi hypätä yhdessä? Palkkasin vain jos koko sarja meni hyvin ja rimat pysyi ylhäällä. Ehkä se jotain älys. Tai sitten ei.
Takaaakierrot ja sylikäännökset yllättävän hyvin.

Muutaman kerran kenttä päästä päähän suoraamista (eli suoraa seuraamista) ja taas tuntui, että paikka korjaantui (eli nyppiminen loppui) nopeammin kuin ennen; ehkä kerran kenttä päästä päähän ja sitten jo monta metriä remmi löysällä.

Nivalan kurssi

on taas nautittu!

Siinä on kyllä tottiskouluttajista ykkönen. Moni saisi ottaa oppia Johannalta siinä, miten ihmisiä koulutetaan ja koiria luetaan. Ja kun kouluttaja on kuin stand-up -koomikko, ei leirin soisi loppuvankaan.. :-)

Koirien kanssa en osallistunut, mutta (kuten aina hyvän leirin jälkeen) uusi tottiselämä alkoi ainakin Kaleville. Päätin vihdoinkin, että K on monesta kohtaa ihan ok teknisesti ja nyt ne vietin kaivamistalkoot aloitetaan. Tosi lyhyillä (ja vähän puruja) pallosessioilla aloitellaan ja katsotaan vähän miten menee. Toisen setin vois sitten aina ottaa jotain kivoja helppoja juttuja, esim. esteitä/noutoja/luoksetuloja jne.

Lauantaina otin Ollillekin vähän palloa kehiin. Sitä ei tarvitse nostattaa. Tuloksena yksi verinen ihmispolvi. :-(
Mutta kivaa oli!

Uimakuvia

Uiminen on nyt pop.
Kalevi ei tunnu väsyvän ollenkaan uimiseen. Sille ei tarvitse heittää yhtään mitään järveen, se hyppää laiturilta ihan omia aikojaan ja uiskentelee ympyrää yksinään. :-)
Hauska elukka.

Kuvia.

Iltamyöhän tottia yksin Teivossa

O
Seuraamista OPM-koulutusmetodilla.
Uusi paikankorjaamistaktiikka on nyt siis se, että remmi kulkee selän takaa ja oikean jalan ympäri niin, että se pysyy koko ajan samalla kireydellä. Jos koira menee liian eteen, jokaisella mun askeleella se saa pakotteen kun remmi kiristyy. (Supervaikea selittää, pitäis saada videolle)

Joko toivon niin paljon, että kuvittelen, mutta tuntuu kuin se paikka olisi korjaantunut. Remmi ei siis nypi enää niin paljon kuin alkuun.
Tein eilen keittiötottiksena kontaktitreeniä ja ehkä sekin auttoi, sillä nyt Olli tarjosi välillä sitäkin. Joten nyt palkka ainoastaan kunnon kontaktista -ei siitä kierosilmäisestä toisella silmällä vilkuilusta.
Saas nähdä. Ainakin Olli tykkää vaikka tehdäänkin lähes sadan metrin suoria seuraamispätkiä.

Seisomista päätin nyt tehdä vaan juoksusta ja nimenomaan niin, että lähden paikaltaan suoraan juoksuun (kuten se kokeessa tehdään).
Mutta voi vee. Olli ei osaakaan seiso-käskyä vaan tarvii käsimerkin. Tai ainakin tänään tarvitsi. Prkl.

Pari viikkoa ennen kisoja on muuten tosi siistiä todeta, ettei koira tiedä mitä tarkoittaa seuraa (siis kontaktia) tai seiso (ilman käsiapua).

Vielä kymmenisen eteenmenoa uudella pallolla ja nyt meni hyvin! Jes. Saatiin aikaiseksi 50-60m pitkiä etenemisiä ja koht. suoriakin vielä. Sairaan nopeita ne on. Jeejee.
Kokeilun vuoksi yksi maahanmeno n. 50m:ssä ja hyvin pysähty, mutta meni maahan vasta toisella käskyllä. Noh, maahanmenotreenejä vaan lisää. Tästä on nyt hyvä fiilis.

K
Seuraamista paljon.
Mä en oikein saa fiilistä tähän, se on jotenkin kummallista. Onkohan se siinä, että K on pienempi kuin O? Mä haluisin K:n lähemmäs jalkaa ja tuntuu kuin se olis takana. Ehkä se on oikeessa kohdassa, mutta mä oon tottunut Ollin edistämiseen...? hmm.

Tajusin, etten ole treenannut pitkään aikaan eteenpäin katsomista, vaan tuijotan koko ajan koiraa.

Koitin myös vahvistaa kontaktia palkkaamalla suusta.

Maahanmenoissa tarjos istumista. Kummallista. Oliskohan ollu väsynyt.

Hakua rottiswailereiden kanssa

O
Rata 300m ja oudot (muttei omituiset) maalimiehet (joista yksi jopa mies!).

Vasen etukulma: äijä irtorullalla, näytöllä hallintaan ja sitten maalimies antoi purkin mulle ja palkkasin siitä.

Oikea etukulma: tyhjä, josta oli tarkoitus tehdä laatikko seuraavalle n. 50m olevalle äijälle. Teki liian kapea laatikon ja tuli luo. Sai siinä keskilinjalla sitten hajun äijästä, mutta päätin olla ilkeä ja lähetinkin koiran toiselle puolen. Teki ihan ok-piston ja siitä sitten yliheitolla äijälle, joka oli umppari ilman palkkaa. Se hyvin.

Seuraava äijä oli takakulmassa ja se väli (siis yli 200m) siis tyhjiä. Olipahan tahkoamista. Hohhoijaa.
Yliheitot jäi järjestään liian lyhyiksi. Menee kyllä keskilinjan yli parisenkymmentä metriä lujaa, mutta sitten loppuu usko.
Paikaltaan lähtee hyvin, mutta ei oikein etene tarpeeksi takarajalla; laatikot jää parikytä metriä leveiks, jos sitäkään.
Mutta jaksaminen oli hyvää. Lähetin vielä 270m:n kohdalta hirveään ryteikköön tyhjälle ja sinne se sinkos. Viimeinenkin äijä vielä hyvin.
Ei valeita, eikä rulla suussa -juoksemista.

Kisoissa vois siis uskaltaa pistottaa vieläkin enemmän.

Mut vielä treenataan yliheittoa ja 27.6. mennään Raumalle toivomaan parasta.

Ruutu Myötämäessä

Kapea kaistale kertaa kaksi ja lelu per kaistale.

O
Eka oli 5-10m leveän kaistaleen päässä n. 70m syvällä. 50m kohdalla oli pieni luonnollinen raja sakeamman metsän alkaessa. Kerran taisi käydä vähän alueen ulkopuolella takakulmassa, mutta muuten hyvin.
Toinen samanlainen, jossa luonnollisena rajana jyrkkä kallio n. 20m kohdalla. Joutui hakemaan ja jouduin jopa lähettämään uudestaan. Ei edennyt tarpeeksi, luulisin. Vieläkin pidempää matkaa siis.
Alueella pysyminen kuitenkin hyvää.

K
Samat kaistaleet, mutta lelut vähän lähempänä, eikä niin hyvin piilotettuina.
Toinen lelu oli vähän liian kiva ja sillä piti vähän leikkiä, mutta muuten no problemos.


Ohjaajan motivaatio nollassa tän ruudun suhteen. Tyyyyylsääää...

Pallottelua Santalahden puistossa

O
Parisenkymmentä eteenmenoa, joista pari maahanmenon kanssa.
Vähän huonoja palloja, ei lentänyt tarpeeksi ja Ollin etenemismatkat alkoi oleen jo liian lyhyitä. Kerran jopa käänty katsomaan taakse. Uudella käskyllä jatko kyllä etenemistä.
Tosi vahvasti kääntyy nyt oikealle, suurin syy varmaan se hirveä poikittaminen seuraamisessa. Maahanmnot tuppas jäämään puolikkaiks -kyynärpää ilmassa. Mutta siihen puolimakuusen kyllä heittäytyy nopeasti.
Huomenna pallo-ostoksille!

K
Vähän seuraamista, ihan ok.
Koitin tehdä eteenmenoa samoin kuin Ollille -siis heittämällä palloa, mutta K vilkaisi heti metrin päästä, että onko sillä se pallo ja meinaako se heittää sitä.
En tehnyt toista kertaa ja luulenpa, etei tätä tehdä Kaleville, ainakaan vielä. Ehkä pitäis tehdä ensin pohjaa perinteisellä menetelmällä -siis viemällä kentän laidalle ruokakuppi. Sitten vaihtaa pallolle kun vähän tietää mitä käsky tarkoittaa. Tai jotain. Ei kai sillä kiire.

Vapaa-agia

Tänään Olli oli hyvä! Loistis.
Samalla puhumattomuuslinjalla ja kaikki sujui! Ei mitään erimielisyyksiä mistään. (Vai johtuuko se vaan siitä, että ollaan tekemässä vapaaharjoittelua...?)
Tehtiin Pennusta mestariksi -dvd:n ohjauskuvioita ja kaikki sujui jotenkin helposti (takaakierrotkin!) ja oli kivaa. Ollin haukkuminenkin vähäisempää.

Myös Kalevi teki Leinonen-Suoknuuti -kuvioita loistavalla menestyksellä. Erityisesti mainittava hienot sylikäännökset. Ennakointi ei menny ihan ekalla yrittämällä (luulin sen olevan helppo koska Ollikin osaa sen...) ja yks takaakierto epäonnistui.

Vielä puuttuu vekkaus ja poiskäännös. ;-)

Agi omassa ryhmässä

Tänään Olli ei ollut hyvä.

On sitten varmaan pari vuotta siitä, kun oon viimeks menettänyt hermoni näin totaalisesti agilityssä. Oli pakko jättää treeni kesken kun ei enää oma pää kestänyt, seuraavaksi olisi kärsinyt koira/koulutusohjaaja/esteet tms.
Ne takaakierrot aiheuttaa kyllä sellaisia riitoja Ollin kanssa, että ei mitään rajaa. Samoin se sylikäännös, mitä minä saati Olli ei osaa.
Pienen hermojen kasaustuokion jälkeen tein seuraamista remmissä (uudella pakote-menetelmällä) ja kaukokäskyjä pelkillä käsiavuilla. Sitten vielä vähän seuraamista ja jääviä myös pelkillä käsiavuilla.
Sitten toisella radalla Olli olikin taas vähän kuulolla. Tai siis näöllä tai jotain. Päätin nimittäin (ties monennenko kerran), että nyt kuvittelen joko Ollin olevan kuuro tai itseni olevan mykkä. Menee paljon paremmin. Ja jos on komennettavaa, murina ja uhkaavuus toimii paljon paremmin kuin huuto.
Ja tärkeimpänä; minä pystyn keskittymään ohjaukseen kun ei tarvitse huudella.

Miten näyttelijät osaa tanssia ja laulaa samalla, ryhmässä? Mä en käsitä.

Nollakoirana pk-tottiksessa

Olin jo päättänyt, että Olli ei seuraa irti kertaakaan seuraavaan kuukauteen, niin tällaista tilaisuutta ei saa jättää käyttämättä. Päästiin siis Ollin kanssa Ykä:n hakukokeen voittajaluokan tottikseen nollakoiraksi. Tein kaikki kuin kokeessa, jännitin, puin numeroliivin ja lämmittelin koiraa sivustalla edellisen parin aikana.

Siinä hyvän ja erittäin hyvän välillä olevaa tekemistä, sanoi tuomari. Seuraamisessa en ollut tyytyväinen käännöksiin -vaikka kuinka olis kuono kasvoja kohti, hommassa ei pysy mukana jos katselee toisella silmällä lintuja. Mutta jotenkin tuntui, ettei edistänyt ihan niin kamalasti kuin aiemmin...? Ehkä toivoa on?
Jäävät ok, seisomisessa muutaman askel perään -normaalisti siis.
Tasamaanoudossa hyppäs kapulan päälle ihan sikana -voi hitto, et se on ruman näköistä. :-(
Ja esteellä kiersi takaisintullessa??! Ihan käsittämätöntä. Koska se on viimeksi kiertänyt, neljä vuotta sitten? Noh, en ole huolissani, tuomari sanoi, että se jostain syystä näki hänet esteiden välistä ja meni sitten ihan solmuun. Näitä sattuu Ollille, aivot menee solmuun välillä. Ei se haittaa.

Olli oli hyvä. hihii. :-x