BLOGI MUUTTI

...taas.

Viimeinkin sain muutettua .vuodatukseen.
Pahoittelut ylimääräisestä päivittelystä, mutta vaihtakaahan rss-syötteenne ja mahdolliset linkit.

Blogi löytyy nyt siis täältä.
Osoite on http://oo-koo.vuodatus.net/

BLOGI MUUTTI

Vapaa-agia ja pätkä suoraamista

K
Hyppytekniikkaharjoitus neljällä hypyllä lyhyillä ja vähän pidemmillä väleillä. Ei ongelmia, helppoa kuin mikä.
Takaakiertoja ja sylikäännöksiä.
Neljällä hypyllä "rataa", eli useampi hyppy ja ohjauskuvio peräkkäin. Esim. takaa, takaa, sylikäännös, takaa, sylikäännös. Nyt se sitten tuli; Kalevin haukku nimittäin. Kaksi hyppyä hyvin, mutta kolmas vaikea ohjauskuvio oli jo liikaa ja möyhöäminen alkoi. Luultavasti se kaipais sujuvampaa ohjaamista. Huoah, sitä ei näillä käsillä ja jaloilla saada aikaiseksi.

O
Hyppytekniikkaharjoituksethan on ihan yhtä tuskaa Ollin kanssa. Kun ei millään viitsisi hypätä sitä neljättä erikseen; miksei niitä kahta viimestä muka voi hypätä yhdessä? Palkkasin vain jos koko sarja meni hyvin ja rimat pysyi ylhäällä. Ehkä se jotain älys. Tai sitten ei.
Takaaakierrot ja sylikäännökset yllättävän hyvin.

Muutaman kerran kenttä päästä päähän suoraamista (eli suoraa seuraamista) ja taas tuntui, että paikka korjaantui (eli nyppiminen loppui) nopeammin kuin ennen; ehkä kerran kenttä päästä päähän ja sitten jo monta metriä remmi löysällä.

Nivalan kurssi

on taas nautittu!

Siinä on kyllä tottiskouluttajista ykkönen. Moni saisi ottaa oppia Johannalta siinä, miten ihmisiä koulutetaan ja koiria luetaan. Ja kun kouluttaja on kuin stand-up -koomikko, ei leirin soisi loppuvankaan.. :-)

Koirien kanssa en osallistunut, mutta (kuten aina hyvän leirin jälkeen) uusi tottiselämä alkoi ainakin Kaleville. Päätin vihdoinkin, että K on monesta kohtaa ihan ok teknisesti ja nyt ne vietin kaivamistalkoot aloitetaan. Tosi lyhyillä (ja vähän puruja) pallosessioilla aloitellaan ja katsotaan vähän miten menee. Toisen setin vois sitten aina ottaa jotain kivoja helppoja juttuja, esim. esteitä/noutoja/luoksetuloja jne.

Lauantaina otin Ollillekin vähän palloa kehiin. Sitä ei tarvitse nostattaa. Tuloksena yksi verinen ihmispolvi. :-(
Mutta kivaa oli!

Uimakuvia

Uiminen on nyt pop.
Kalevi ei tunnu väsyvän ollenkaan uimiseen. Sille ei tarvitse heittää yhtään mitään järveen, se hyppää laiturilta ihan omia aikojaan ja uiskentelee ympyrää yksinään. :-)
Hauska elukka.

Kuvia.

Iltamyöhän tottia yksin Teivossa

O
Seuraamista OPM-koulutusmetodilla.
Uusi paikankorjaamistaktiikka on nyt siis se, että remmi kulkee selän takaa ja oikean jalan ympäri niin, että se pysyy koko ajan samalla kireydellä. Jos koira menee liian eteen, jokaisella mun askeleella se saa pakotteen kun remmi kiristyy. (Supervaikea selittää, pitäis saada videolle)

Joko toivon niin paljon, että kuvittelen, mutta tuntuu kuin se paikka olisi korjaantunut. Remmi ei siis nypi enää niin paljon kuin alkuun.
Tein eilen keittiötottiksena kontaktitreeniä ja ehkä sekin auttoi, sillä nyt Olli tarjosi välillä sitäkin. Joten nyt palkka ainoastaan kunnon kontaktista -ei siitä kierosilmäisestä toisella silmällä vilkuilusta.
Saas nähdä. Ainakin Olli tykkää vaikka tehdäänkin lähes sadan metrin suoria seuraamispätkiä.

Seisomista päätin nyt tehdä vaan juoksusta ja nimenomaan niin, että lähden paikaltaan suoraan juoksuun (kuten se kokeessa tehdään).
Mutta voi vee. Olli ei osaakaan seiso-käskyä vaan tarvii käsimerkin. Tai ainakin tänään tarvitsi. Prkl.

Pari viikkoa ennen kisoja on muuten tosi siistiä todeta, ettei koira tiedä mitä tarkoittaa seuraa (siis kontaktia) tai seiso (ilman käsiapua).

Vielä kymmenisen eteenmenoa uudella pallolla ja nyt meni hyvin! Jes. Saatiin aikaiseksi 50-60m pitkiä etenemisiä ja koht. suoriakin vielä. Sairaan nopeita ne on. Jeejee.
Kokeilun vuoksi yksi maahanmeno n. 50m:ssä ja hyvin pysähty, mutta meni maahan vasta toisella käskyllä. Noh, maahanmenotreenejä vaan lisää. Tästä on nyt hyvä fiilis.

K
Seuraamista paljon.
Mä en oikein saa fiilistä tähän, se on jotenkin kummallista. Onkohan se siinä, että K on pienempi kuin O? Mä haluisin K:n lähemmäs jalkaa ja tuntuu kuin se olis takana. Ehkä se on oikeessa kohdassa, mutta mä oon tottunut Ollin edistämiseen...? hmm.

Tajusin, etten ole treenannut pitkään aikaan eteenpäin katsomista, vaan tuijotan koko ajan koiraa.

Koitin myös vahvistaa kontaktia palkkaamalla suusta.

Maahanmenoissa tarjos istumista. Kummallista. Oliskohan ollu väsynyt.

Hakua rottiswailereiden kanssa

O
Rata 300m ja oudot (muttei omituiset) maalimiehet (joista yksi jopa mies!).

Vasen etukulma: äijä irtorullalla, näytöllä hallintaan ja sitten maalimies antoi purkin mulle ja palkkasin siitä.

Oikea etukulma: tyhjä, josta oli tarkoitus tehdä laatikko seuraavalle n. 50m olevalle äijälle. Teki liian kapea laatikon ja tuli luo. Sai siinä keskilinjalla sitten hajun äijästä, mutta päätin olla ilkeä ja lähetinkin koiran toiselle puolen. Teki ihan ok-piston ja siitä sitten yliheitolla äijälle, joka oli umppari ilman palkkaa. Se hyvin.

Seuraava äijä oli takakulmassa ja se väli (siis yli 200m) siis tyhjiä. Olipahan tahkoamista. Hohhoijaa.
Yliheitot jäi järjestään liian lyhyiksi. Menee kyllä keskilinjan yli parisenkymmentä metriä lujaa, mutta sitten loppuu usko.
Paikaltaan lähtee hyvin, mutta ei oikein etene tarpeeksi takarajalla; laatikot jää parikytä metriä leveiks, jos sitäkään.
Mutta jaksaminen oli hyvää. Lähetin vielä 270m:n kohdalta hirveään ryteikköön tyhjälle ja sinne se sinkos. Viimeinenkin äijä vielä hyvin.
Ei valeita, eikä rulla suussa -juoksemista.

Kisoissa vois siis uskaltaa pistottaa vieläkin enemmän.

Mut vielä treenataan yliheittoa ja 27.6. mennään Raumalle toivomaan parasta.

Ruutu Myötämäessä

Kapea kaistale kertaa kaksi ja lelu per kaistale.

O
Eka oli 5-10m leveän kaistaleen päässä n. 70m syvällä. 50m kohdalla oli pieni luonnollinen raja sakeamman metsän alkaessa. Kerran taisi käydä vähän alueen ulkopuolella takakulmassa, mutta muuten hyvin.
Toinen samanlainen, jossa luonnollisena rajana jyrkkä kallio n. 20m kohdalla. Joutui hakemaan ja jouduin jopa lähettämään uudestaan. Ei edennyt tarpeeksi, luulisin. Vieläkin pidempää matkaa siis.
Alueella pysyminen kuitenkin hyvää.

K
Samat kaistaleet, mutta lelut vähän lähempänä, eikä niin hyvin piilotettuina.
Toinen lelu oli vähän liian kiva ja sillä piti vähän leikkiä, mutta muuten no problemos.


Ohjaajan motivaatio nollassa tän ruudun suhteen. Tyyyyylsääää...

Pallottelua Santalahden puistossa

O
Parisenkymmentä eteenmenoa, joista pari maahanmenon kanssa.
Vähän huonoja palloja, ei lentänyt tarpeeksi ja Ollin etenemismatkat alkoi oleen jo liian lyhyitä. Kerran jopa käänty katsomaan taakse. Uudella käskyllä jatko kyllä etenemistä.
Tosi vahvasti kääntyy nyt oikealle, suurin syy varmaan se hirveä poikittaminen seuraamisessa. Maahanmnot tuppas jäämään puolikkaiks -kyynärpää ilmassa. Mutta siihen puolimakuusen kyllä heittäytyy nopeasti.
Huomenna pallo-ostoksille!

K
Vähän seuraamista, ihan ok.
Koitin tehdä eteenmenoa samoin kuin Ollille -siis heittämällä palloa, mutta K vilkaisi heti metrin päästä, että onko sillä se pallo ja meinaako se heittää sitä.
En tehnyt toista kertaa ja luulenpa, etei tätä tehdä Kaleville, ainakaan vielä. Ehkä pitäis tehdä ensin pohjaa perinteisellä menetelmällä -siis viemällä kentän laidalle ruokakuppi. Sitten vaihtaa pallolle kun vähän tietää mitä käsky tarkoittaa. Tai jotain. Ei kai sillä kiire.

Vapaa-agia

Tänään Olli oli hyvä! Loistis.
Samalla puhumattomuuslinjalla ja kaikki sujui! Ei mitään erimielisyyksiä mistään. (Vai johtuuko se vaan siitä, että ollaan tekemässä vapaaharjoittelua...?)
Tehtiin Pennusta mestariksi -dvd:n ohjauskuvioita ja kaikki sujui jotenkin helposti (takaakierrotkin!) ja oli kivaa. Ollin haukkuminenkin vähäisempää.

Myös Kalevi teki Leinonen-Suoknuuti -kuvioita loistavalla menestyksellä. Erityisesti mainittava hienot sylikäännökset. Ennakointi ei menny ihan ekalla yrittämällä (luulin sen olevan helppo koska Ollikin osaa sen...) ja yks takaakierto epäonnistui.

Vielä puuttuu vekkaus ja poiskäännös. ;-)

Agi omassa ryhmässä

Tänään Olli ei ollut hyvä.

On sitten varmaan pari vuotta siitä, kun oon viimeks menettänyt hermoni näin totaalisesti agilityssä. Oli pakko jättää treeni kesken kun ei enää oma pää kestänyt, seuraavaksi olisi kärsinyt koira/koulutusohjaaja/esteet tms.
Ne takaakierrot aiheuttaa kyllä sellaisia riitoja Ollin kanssa, että ei mitään rajaa. Samoin se sylikäännös, mitä minä saati Olli ei osaa.
Pienen hermojen kasaustuokion jälkeen tein seuraamista remmissä (uudella pakote-menetelmällä) ja kaukokäskyjä pelkillä käsiavuilla. Sitten vielä vähän seuraamista ja jääviä myös pelkillä käsiavuilla.
Sitten toisella radalla Olli olikin taas vähän kuulolla. Tai siis näöllä tai jotain. Päätin nimittäin (ties monennenko kerran), että nyt kuvittelen joko Ollin olevan kuuro tai itseni olevan mykkä. Menee paljon paremmin. Ja jos on komennettavaa, murina ja uhkaavuus toimii paljon paremmin kuin huuto.
Ja tärkeimpänä; minä pystyn keskittymään ohjaukseen kun ei tarvitse huudella.

Miten näyttelijät osaa tanssia ja laulaa samalla, ryhmässä? Mä en käsitä.

Nollakoirana pk-tottiksessa

Olin jo päättänyt, että Olli ei seuraa irti kertaakaan seuraavaan kuukauteen, niin tällaista tilaisuutta ei saa jättää käyttämättä. Päästiin siis Ollin kanssa Ykä:n hakukokeen voittajaluokan tottikseen nollakoiraksi. Tein kaikki kuin kokeessa, jännitin, puin numeroliivin ja lämmittelin koiraa sivustalla edellisen parin aikana.

Siinä hyvän ja erittäin hyvän välillä olevaa tekemistä, sanoi tuomari. Seuraamisessa en ollut tyytyväinen käännöksiin -vaikka kuinka olis kuono kasvoja kohti, hommassa ei pysy mukana jos katselee toisella silmällä lintuja. Mutta jotenkin tuntui, ettei edistänyt ihan niin kamalasti kuin aiemmin...? Ehkä toivoa on?
Jäävät ok, seisomisessa muutaman askel perään -normaalisti siis.
Tasamaanoudossa hyppäs kapulan päälle ihan sikana -voi hitto, et se on ruman näköistä. :-(
Ja esteellä kiersi takaisintullessa??! Ihan käsittämätöntä. Koska se on viimeksi kiertänyt, neljä vuotta sitten? Noh, en ole huolissani, tuomari sanoi, että se jostain syystä näki hänet esteiden välistä ja meni sitten ihan solmuun. Näitä sattuu Ollille, aivot menee solmuun välillä. Ei se haittaa.

Olli oli hyvä. hihii. :-x

Viestikurssi

No niin! Nyt polkastiin uusi harrastus käyntiin!
Viestiä kouluttamassa Katriina ja Tomi Nummela.
Kalevi oli todella hämmästynyt tästä hölmöilystä. Tehtiin ehkä heti virhe, kun otettiin ensimmäinen juoksutus polulla. (Toisaalta hyvä, että tuli tehtyä se juuri kurssilla, eikä yksinään jolloin siitä olisi tehty ongelma...)

Eli.
Mira vei K:n 20-30m polulla eteenpäin, mun jäädessä huutelemaan. K vilkas pari kertaa taakse ja Mirakin vielä näytti, että mihin jäi?, mutta herra K oli sanonut Miralle aika tylyyn sävyyn, että sinne jäi, so what?
Sitten kun Mira koitti lähettää mulle, K paineli metsään etsimään ukkoja. Oli jo matkalla katsellut metsään äijiä etsien. Sain huudettua luo, mutta kyllä se oli vähän kuin olis käskenyt tyhjältä pois..
Miralle lähtö sujui vähän paremmin (vaikkakin olisin luullut sen toimivat paaaljon paremmin?!), pieni lenkki metsän kautta ja sitten Miralle. Sitten vähän pidemmällä välimatkalla mun piti jo käydä ihan näyttäytymässä K:lle, kun se ei tajunnut lähteä mun luo.. Noh, ilmaisuja ei sentään ehtinyt tehdä... :-)

Kalevista oli taatusti ihan sekapäistä touhua etsiä äijiä keskilinjalta (sitähän se polku sille tarkoittaa), eli ei enää kertaakaan mitään polkujuttuja.

Hakutreenien ja viestitreenien välille pitää heti alusta alkaen (tai etenkin juuri alussa) tehdä mahdollisimman isoja eroja. Alkurutiineihin ainakin liitetään heti ekasta treenistä lähtien metsässä hiljaa odottelu.
Ja mikäs sen mukavampaa; istutaan keskellä polutonta metsää kaikenlaisten mönkiäisten ja lentäväisten seurana, koirat kiinni puussa kaukana toisistaan ja hiljaa pitää olla. Ainakin kymmenen minuuttia.
Tinkan ja Kalevin hermo saattaa kestää, mutta entä Jossun ja Miran???
Taas kerran; koiraihmiset on pimeitä.

Kolme tuntia kentällä

No nyt se on nähty, Kalevikin väsyy! Treenattiin kolme tuntia agilityä ja tottista pienissä pätkissä niin, että herra K sai "levätä" (eli haukkua) autossa maksimissaan 10min kerralla. Lopuksi päästin pojat riehumaan kentälle kaksistaan, mutta Kalevi pistikin auton viereen maate... Ja täytyy sanoa, että kun vielä aamuviideltä istuin koneella tekemässä opiskeluhommia, Kalevi näytti aika kypsältä...

Tehtiin pimeitä putkikulmia, välistävetoja ja u-käännöstä, kaikki oikein kivasti molemmilta. Olli haki taas huonosti keppikulmaa, mutta hyppy- ja estenoudot oli yhtä hyviä kun aina. Jotain on joskus tehty oikein, hih. Noudon loppuasento ja pitäminen sen sijaan menee ruokakuppitreeniin. Pitää päätä liian pystyssä jolloin kapula valuu kurkkuun ja mälväys alkaa.

Kalevin pk-hyppy on nyt hieno: miten noin pieni koira voikin hypätä reippaasti 130cm? Tai toisaalta, miksi 100cm ottaa koville isommilla koirilla? Pk-A:ssakaan ei mitään sanomista. Agi-A:n ylösmenokontakti on selkeä, mutta alastulossa vielä paljon hiomista.
Hyvät treenit. Ehkä se treeni-into sieltä taas kaivautuu esiin.

Haku Myötämäessä

O

Mister O tuli tekemään kokeenomaisen 200m radan. Ei palkkaa äijiltä, enkä tiennyt piiloja, mutta sanoin porukalle, etteivät anna meidän sentään mennä äijien ohi.
Ihan kivasti meni. Kohtuullisen paljon tyhjiä, eikä puhettakaan valeista tai rulla suussa -juoksemisesta.
Toinen ukkeli olis jääny mettään jos olis ollu oikea koe. Äijä oli joko alueen ulkopuolella tai Olli ei edennyt luonnollisen rajan (aukea>tiheä metsä) yli. Pitää varmaan kehitellä rajoja jostain... Voiks niitä ostaa?

Pyörälenkillä

Kalevi oli tänään elämänsä ensimmäisellä pyörälenkillä! Hitsi miten kivaa kun voi viedä koiraa pyörällä ihan remmissä, eikä tarvitse pelätä, että se tunkee pyörän alle tai vetää mut kumoon.
Oli jännä huomata, miten nopeasti K oppi venyttämään raviaskeltaan. Loppulenkistä (ihan joku alle kaks kilsaa mentiin) ravas ainakin 1 km/h nopeammin kuin aluksi. Ja K:n ravivauhti on siis 10-11 km/h.
:-)

Tottista Teivossa

Ollaan Eila A:n kanssa tottisteltu tässä muutama viikko Teivossa arkiaamupäivisin. Oikein mukavia tehototteja. Lähinnä oon tehny K:n kanssa pieniä pätkiä ja Ollille jotain mielenvirkistystä.

K
Tänään otin Kaleville jäävät liikkeet kokeenomaisina. (pääsiäisenä viimeksi tehty moista...) Oikein vallan hienosti sujuivat.
Kokeilin nyt myös noutoa ihan oikealla noutokapulla (vieläpä Eilan kapulalla). Ei ihan niin hyvin kun mitä se on jo kotona ruokakupilla mennyt, mutta pysyi suussa mälväämättä vaikka otin kiinni kapulasta! Kyä se siittä.
Se sivuttaisirtoaminen seuraamisessa nyt kyllä vähän huolestuttaa. Pitäis varmaan kaivaa taas naksu esiin.

O
Koskapa Eilalla oli ohjatun noudon kapulat takaluukussa, päätin kokeilla Ollille ohjattua. Sitähän ei siis ole koskaan mitenkään treenattu, joskus samalla tavalla ex tempore kokeiltu. Ja hyvin se sen osaa. Ei mitään sanottavaa.
Ja teinpä vielä metallikapulanoudonkin, ja ihmejakumma! sehän tuli perille asti! Voi kuinka sen kanssa joskus tapeltiin... No, ehkä se meni vahingossa.. En uskaltanut yrittää toista kertaa.. Ehkä se menis kokeessakin vahingossa?

Hakua Myötämäessä

K
Kaks ekaa äijää haamuina. Äijä nro 1 haamuili ensin, sitten äijä nro 2, sit lähetys äijälle nro 1 ja sitten äijälle nro 2. Molemmat oikein hienosti.
Sitten kaksi äijää lähti yhtä aikaa ja käänsin koiran pois. Äijät etenivät sivurajalla parisenkymmentä metriä. Ekalle meni loistavasti; ensin sivurajalle ja sieltä suoraan äijälle, mutta toista sai ihan vähän hakea. Pari äijää kävin kiertämässä ilmaisun aikana, eikä sillä ollut mitään vaikutusta. Haukussa ei ole mitään hyvää rytmiä, mutta intoa sitäkin enemmän -ja K kyllä tietää mitä siellä pitää tehdä.
Olipas K kyllä hyvä.

ja se keskilinja-käyttäytyminen vaan on niiiin ihanaa. Ei riuhtomista, vuotamista tai "korvat lukkoon" -asentoa. Ne hermot, ne hermot.. :-)))

Lappalaisten mölli-BH

Hyvä meidän ihqt lappalaiset!
BH-valmiita koiria vino pino! Onpa hienoa. *ylpeä*

Olli oli "nollakoirailemassa" ja siitä ei kyllä kovin ylpeä voi olla. Huoh.
Remmissä seuraamiselta nyt en kovasti odottanutkaan, mutta kyllähän olikin ällöttävää.. hyh, en viitsi edes selostaa.
Vapaana sitten (luojan kiitos sentään) onneks paremmin. Jäävät meni ok:sti, samoin täyskäännökset. Ja yleisesti ottaen se, että se edes teki jotain sellaisella aloituksella. Vetäisin siis koiran ihan ex tempore autosta, sai tehdä yhden pissan ja sitten ilmoittautumiseen. Mitään palkkoja ei ollut missään, eikä virittelyjä.
Mutta sittenkin.. Se seuraaminen oli kyllä niin "seuraamista"..

Miten me muka on saatu voittajasta 87 pistettä joskus?
Kaukana ovat ne ajat..

Haku NPKH:n radalla

K
Nelisen äijää, jotka kaikki koht. hyvin. Muutaman kerran koitti nousta ylös, mutta ihan hyvin kuitenkin. Ei jäänyt oikein mitään merkittävää mieleen.

O
Nokialaisten rata on nyt todella vaikea. (Eila kuvasi rataa omassa blogissaan)

Etukulmassa äijä, hyvin.
Sitten nelisen tyhjää pistoa, eka hieno. Viimeiseltä tyhjältä tein aivan ylettömän typerän yliheittoyrityksen; roiskaisin miten sattuu ja kohti kamalaa kivikkoa, johon ykskään järkevä koira ei juoksisi. Onneksi Olli ei välittänyt mun hölmöilystä vaan ilmaisi umpparipiilosa olevan äijän oikein hienosti kiintorullalla. Ajasta päätellen oli kiertänyt piiloa tarkkaan ennen rullan ottamista.

Viimeinen äijä oli irtorullalla. Etenin keskilinjalla ja kun O palas irttiksen kanssa, ei nähnyt mua ja hämmästyksessä pudotti rullan. Tuli mun luo kysymysmerkkinä ("Mä pudotin sen, haenko rullan, meenkö takas äijälle, otanko kiinnon, mamma mitä mä teen?!), mutta mä päätin olla auttamatta. Siinä Olli sitten pyöri ja seisoskeli vähän aikaa, teki ratkaisun ja toi mulle kiintorullan. Oli päätöksensä jälkeen niin varma asiastaan, että päätin mennä näytölle.
Korjauksena sitten vielä yksi helppo irttiksellä.

Hyvä treeni vaikka käytössä olikin vaan 200m.

Hyppyä

K
Ollin agin jälkeen päätin ottaa Kaleville pk-hyppyä. Tokohyppy on mennyt hienosti ja sitä jauhettiin nyt niin, että tulis takaisinkin hypyn. Eteenhyppy ja luoksetulo hypyt meni hyvin, mutta oli vaikea ymmärtää se molempiin suuntiin hyppääminen.
Sitten sitä pk-hyppyä. (tokohyppy koostuu laudoista ja on alhaalta auki, pk-hyppy pelkkä tumma seinä) Ja se olikin sitten aivan käsittämätön. K ei vaan kerta kaikkiaan ymmärtänyt mitä siltä halusin. Käskyn kuultuaan kiersi tai jäi paikalleen ihmettelemään, että mitä hittoa...?
Laitoin tokohypyn (joka on siis myös 100cm) ihan pk-hypyn viereen ja tein sitä siinä. Pari kertaa kiersi sitten senkin >lautoja pois, eli hyppy matalammaksi > meni hyvin >hyppy takaisin metriseksi. Sitten koitin saada hyppäämään pk-hypyn kohdalta. Ei, ei sitten niin millään.
Mietin pääni puhki, että miten mä saan sen käsittämään, että siitä todella VOI mennä yli -ihan yhtä hyvin kun siitä kymmenen sentinkin päästä.
No, sitten mentiin taas OPM-koulutuksen säännöillä ja nostin herra K:n esteen yli. Otin siis syliin ja kuljetin koiran toivotunlaista lentorataa pitkin ja sitten annoin hypätä alas ja targetille. Toisen kerran samalla tavalla ja kolmannella kerralla K oli jo ihan täpinässä menossa itse! Se oli siis sillä selvä! Taas kerran siis: "No, olisit nyt HETI sanonut!"
Hauska eläin. :-)

Ruokakuppitottiksessa pidin jo rullasta sormenpäillä kii! Jibii!!

Päivitystä

No niin, tuli jo noottia kun sivut ovat olleet hiljaiset..

Jos jotain selityksiä saa esittää, niin koiranohjaaja/blogin kirjoittaja on valitettavasti luisunut välillä muiden kuin koira-asioiden pariin. (hyi kamala!)
Opiskelu on vienyt kalenterista kohtuuttoman ison kakun; näin keväällä tuntuu aina tulevan vähän kiire. (Teen muuten pienimuotoista tutkimusta Koiramme-lehdestä! Ehkä joskus jossain julkaistavaksi... :-))
Eikä harrastelijateatterin päänäyttelijä ole oikein voinut luistaa esityksistä...

Noh, seliseli.

K
Koska treeni-into on ollut hieman kadoksissa, on tehty pieniä juttuja. Irtoliikkeitä, miniseuraamisia ja sivullaoloja.
Luoksetulon perusasentoa väännetty kotona ruokakupilla, ja kyllä on tuottanut tulosta! Keittiötottis rulez! Asento nyt kohtuullisen varma; saa silittää päätä ja heiluttaa käsiä ym., eikä K:n pylly nouse.
Viime viikolla vaihdettiin ruokakuppiliikkeksi nouto. Ei (vielä) kapulalla, vaan Ollin rullalla. Alkuun aikamoista pureskelua ja hätäilyä, mutta kyllä se luoksetulon perusasennon vääntö oli saanut aikaan sen, että herra K pysyi oikeassa paikassa, ihan liikkumatta.
Eilen vein kädet jo melkein kiinni rullaan ja tuntuu, että K pikkuhiljaa ymmärtää sen, ettei sitä saa mälvätä. Oon ihan tylysti vaan murahtanut/kieltänyt kun leuat liikkuu.
Täytyy kyllä aika äkkiä vaihtaa se johonkin paksumpaan pötkelöön, että oppii missä kohtaa hammaskalustoa kapulan pitää sijaita. Siis ettei valu kurkkuun tai killu etuhampaiden välissä. Sinne keskimmäisten legojen väliinhän on jätetty ihan oma kolo kapulaa varten..

Seuraamisessa pitäisi nyt ihan tosissaan alkaa tekemään sille vasemmalle kädelle jotain. Perhanan koira irtoo heti, kun heilutan vähänkään kättä. Siis imuttamisesta eroon ja vähän äkkiä! (ts. olis pitänyt päästä jo aikoja sitten)


O
Mister O jaksaa yllättää, joka päivä. Välillä lyö niin tyhjää, ettei voi kuin nauraa. Olli mm. unohti miten agilityn kontakti tehdään (ihan muutama vuosi on tehty samalla tavalla, samalla käskyllä), kummasta luukusta autohäkkiin mennään; kiinni- vai aukiolevasta, mennäänkö autoon -käskyllä sisälle kotiin vai autoon ja tänään sen mistä aamuruoka löytyy kun tullaan takapihalta sisälle (myös tämä rutiini ollut käytössä jo puolitoista vuotta). Dementiaa?

Tottis ja kaikki tekeminen on Ollista aina vaan kovempi juttu. Mun hermoja välillä koettelee se älytön joka kohdassa vuotaminen.

Hyvin vahvasti tekee mieli luovuttaa sen edistämisen kanssa ja antaa siitä tulla ne pongomenetykset mitä tulee. Onhan se paikka aina välillä parantunutkin, mutta mun nähdäkseni sekin on aika pitkälti vuotamista. Ja mulle tulee aina niin p***a fiilis sitä vääntäessä.

Haku Myötämäessä

K
Viitisen äijää ja hyvä treeni.
Pitkiä haukutuksia ja ihan Kalevin kestokyvyn rajoilla.
Ilmaisua tehdään nyt siis niin, että K:n on oltava maassa ja haukuttava sieltä.

Muutamia kertoja nousi ylös ja alkoi peruuttamaan ja komentamaan, mutta kiitos loistavien maalimiesten nekin oli vaan hyvää treeniä. Eli maalimies käski maahan ja vasta maassa haukkumisesta palkkaa. Muutaman kerran Merja osasi antaa aivan täydellisellä ajoituksella namin; juuri vähän ennen kuin K oli nousemassa ylös.
Tätä pitää tehdä kyllä ihan perhanan paljon. Ja hirveä vastuu maalimiehille. Kunpa osaisin ohjeistaa aina hyvin.

O
Harmikseni ei päästy tekemään 300m:n rataa. Juuri olleen Hopian Jani kurssin jälkeen olisi ollut intoa ajaa rataa oikein kunnolla. Ja sitä paitsi pitkän treenitauon jälkeen se olisi ollut paras tapa aloittaa. Pehmeät laskut sucks.

Noh, koitin sitten luoda haastetta ja painetta hetsaamalla. Irtorullat tuli hienosti, ei valeilmaisua tai rulla suussa juoksemista. Pari äijää meni jopa näkönä ja hetsasin oikein huippuunsa. Yhdeltä äijältä tuli kiintorullan kanssa, koska ei ollut nähnyt irtorullaa heti. Ei siis suurta irtorullamotivaatiota.
Pitäisikö sitä palkata niistä irttiksistä ja olla palkkaamatta kiinnosta? Mitähäh?

Pääsiäisleirin satoa

Ei sitten tullut ihan treeniviikko, mutta pääsiäinen meni kyllä tottistellessa.

Mister O oli koko pääsiäisen hermolomalla äitellä. Söi paljon (siis niin paljon kun ikinä vaan jaksoi...) ja nukkui paljon. Ja vähän lenkkeilyä vanhusten kanssa. Ihan uusi Olli palasi sunnuntaina!
Harmittaa, että Ollilla on niin raskasta välillä.

Kalevi sen sijaan ei lomaillut. Ei hetkeäkään. Systeri-Tinka ei nimittäin antanut herra K:lle sekunninkaan rauhaa. Koko ajan karvoissa kiinni. Kalevi oli sunnuntaina tooooosi väsy.
Ja kun vielä piti tehdä joka päivä paljon tottistakin.

Lähinnä hinkattiin luoksetulon loppuasentoa. Se kun ei millään meinaa pysyä siinä. Ahistaa varmaan vähän.
Ja sama homma tietty noudon kanssa -nehän korreloi keskenään!
Jotain pitämis-treeniä täytys siihen noutoon kehitellä. Aaargh, mä kun en sitä "pakko"-noutoa osaa. Eikä herra K varmaan kestäiskään.
Videoitiin tottiksia paljon ja joitain sain laitettua nettiinkin.

Pääsiäisleirin tottikset

^tuolla myös pilailuvideo, joka tehty Tinkan ja Miran epäonnistuneista liikkeistä... Hyi, hyi, ilkeä jossu kun tekee tuollaisia videoita..

Treeniviikko tulossa...

Huomenna tulee sitten systeri-Tinka (ja Mirakin siinä samalla..) viikoksi ilahduttamaan poikien elämää...
Tarkoitus olisi treenailla yhessä paljon. Katsotaan mitä muistan tänne kirjoitella.

Vapaa-agia

K
Puomi: Ekan kerran tehtiin alastuloa. Oli vähän kiire herra K:lla (oli istunut autossa alkeisryhmän kouluttamiseni ajan). Mutta pari kertaa tehtiin ja alastulolla pysyminen oli hienoa. A:n treenaaminen on selvästi jäänyt mieleen. Oliskohan se parempikin opettaa niin? Ainakin tässä tapauksessa luulisin niin.
Myöhemmin Kalevi sitten karkasi kokoon kasatulle puomille ja tuli puolestavälistä alas (ihan samalla tavalla muuten kun Tinka joskus!!?). Piti sitten korjata se hihnan kanssa. Ylösmenon tein samalla tavalla kuin A:nkin ylösmenoa on tehty. Siis etutassut kontaktille ja siitä jatketaan vasta luvalla. Vähän taisi kyllä Kalevia ihmetyttää (ei mun mielestä hirvittänyt) puomin päällä oleminen. Ei tehty kuitenkaan toista kertaa. Kalevi tahtoo edetä tässä agilityssa paljon nopeammin kuin mun mielestä olis hyväksi.

Kepit: Jibiii!!! Nyt se keksi sen! Ei se nyt ihan yksin menny, mutta silmissä syttyi sellainen ahaa!-valo. Eikä niitä olla kokeiltu kun alle kymmenen kertaa.

Hypyt: Oho. Nyt minä hölmöilin. Luulin ihan että koira osaa 90 asteen käännöksen ja tehtyäni sen muistin, ettei sitä olla koskaan edes kokeiltu. Ja se sitten osoittautuikin huomattavasti vaikeammaksi kuin valssi. Miksiköhän mä en tehny sitä targetilla? Ehkä koska olen vaan noviisi.

O
Puomi: Mister O ei todellakaan osaa puomin kontakteja two on-two off -menetelmällä. Eikä pysy siellä. Miksei A:n kontaktilla pysymistreenit ole vaikuttaneet siihen, niinku Kaleville? Olli ei ole Kalevi.

Keinu: Ei se pysy keinunkaan kontaktilla.

Kepit: Aivan loistavia pujotteluita. Sain juosta ja irrota huomattavan paljon ja O vaan kepitteli (tosin huutaen kovaa samalla..). Muutama oikein hieno sisäänmenokin. Mutta pari aika surkeaakin esitystä. Ysikympin kulma hypyltä kepeille ei onnistunut.

Hypyt: Pitkän kontaktilla olemisen jälkeen seuraavat kaksi hyppyä meni järjestään v***iks. Kerää siellä paikallaolossa niin paljon painetta, ettei keskity vähään aikaan yhtään.

Aamuagi

O
Kepit: Pussista kepeille n. 45 asteen kulmassa. Vaikea, voi miten vaikeaa. Jos olin itse naama keppeihin päin, meni toiseen väliin. Jos selkä edellä, aloitti väärin.
Hypyt: Pujottelusta hypylle, josta välistävedolla toiselle hypylle. Välistäveto onnistui vartalokäännöllä ilman vauhtia, muttei vauhdin kanssa sieltä kepeiltä. Ei kertaakaan. Vaikka kuinka jankkas.
A: Alastuloa itse matkaa jatkaen. Tän se kyllä vielä oppii.

K
Pussi: Jätin koiran istumaan ja menin avaamaan pussin reunaa. Meni hienosti.
Toisella kertaa K karkasi pussiin, ennen kuin ehdin avaamaan päätä. Totesin, että asia oli opittu, enkä yrittänytkään jatkaa pussin availua. Sitten tehtiin sitä pari kertaa molemmilta puolilta. Vaikka kaikki onkin K:lle niin yksinkertaista, oli se sittenkin vaan hyvä, että meillä oli käytössä se tukevakankainen pussi joka ei mee solmuun.
Kepit: Se on niin lähellä se oivallus. Mutta kun herra K ei tajua jotain ihan heti, herra K:sta tulee pieni vihainen koira.
A: Tuppas jatkamaan matkaa ylösmenokontaktilta ennen lupaa. Alastulot oikein hyviä. Targetti siis oikeassa kohdassa. Jaanaa on kiittäminen siitä.

Agilitytreenit arkiaamuisin klo 9 on huippua. Suosittelen!

Agi omassa ryhmässä

Olipahan taas hulvattoman hauskaa hulluttelua. Rennompaa treeniporukkaa saa hakea!
Tehtiin ohjauskuvioita hyppyneliöllä (tähden muotoinen).
- Olli hyppää pitkälle. Vaikka mä tekisin mitä.
- Olli ei keskity. Esim. suora putki jonka jälkeen suoralla linjalla edessä hyppy. Minä olen jo edessä näyttämässä, että tämä hyppy. Olli tulee hurjaa vauhtia selkeästi kohti hyppyä ja puolta metriä ennen sille tulee mieleen, että ai niin! pitäisköhän se hypätä. Ja rima lentää kauas.
- Putkikulmat meni paremmin. Karkas jopa käsistä radalla tekemään putkea täysin epäloogisessa kohdassa vaikken ohjannut sinne päinkään.
- Ollia ei voi ottaa kukaan vakavasti

Jälki hangessa

K
Hakutreenien jälkeen tein hetken mielijohteesta soramontun tasaiselle alueelle, puhtaalle lumelle yli sadan askeleen jäljen. Lunta oli ehkä kymmenisen senttiä.
Pitkä suora->kulma oikealle->lyhyt suora->kulma oikealle->pitkä suora.
Namittomia jälkiä oli enintään kuuden askeleen pätkissä.

Ei voi muuta sanoa kuin että aivan loistava! Alku oli aika vauhdikasta ja tekniikka hukassa, mutta ekan kulman jälkeen oli mageen näköistä. K teki tarmokkaasti, huolellisesti ja "tikkas kuin kone." :-)
Tätä lisää.

Hakuilua uudessa metsässä

O
Oikea etukulma tyhjä: hieno.
Yliheitto vasempaan kulmaan: wow! Hyvä O!
Vasemmassa etukulmassa jonkun ihmeellisen pömpelin alla äijä. O meni ensin täysiä ohi ainakin 15m, sitten haju ja voltti ilmassa. Hieno ilmaisu irtorullalla. Näytöllä Mister O sitten leikki hienohelmaa, eikä olis millään viitsinyt mennä maahan kun pömpelistä tippui ruosteista vettä. Tiina oli sentään ollut siellä samassa kurasateessa Ollin takia jo vaikka kuinka kauan!
Tyhjä pisto; ei hyvä, muttei surkeakaan.
Yliheitto vikalle äijälle ei oikein onnistunut kun alue loppui kesken ja O meni sekaisin kun "eksyi" tallaamattomalle alueelle.
Vika äijä: ei sanottavaa.

Vaikka väsy oli kova, olihan taas hauskaa lappalaisten kanssa. :-)

Tottista pitkän päivän lopuksi

Pitkän ja rankan päivän jälkeen vielä Mutalaan tekemään tottista Hissun, Kätsyn ja Tuulan kanssa.

K
Nyt sitten piti tehdä aivoriihi sitä edestä sivulle siirtymisestä. Parhaimmaksi keinoksi osoittautui sivulletulot vaikeista kulmista. Siis käännä selkä koiralle, käännä kylki, ole vinossa takana jne. Vähän samalla idealla tein tokotyyliin "ruudusta seuraa" -lähtemisiä. Kalevin piti oikein kovasti miettiä, että tarkoittiko se todella, että tästä paikallamakuusta saa lähteä vaikka toi eukko ei edes pysähdy...?? :-)

Sitten vielä irtoliikkeitä ja luoksetuloja koirahäiriöllä. Hissu oli paikallamakuussa ja pari kertaa K vilkaisi sitä, muttei muuta. Pari luoksetuloa Hissun ja Tuulan välistä; ei ongelmaa, kenelläkään.
Yeppee!

O
Kokeilin luoksetulon pysäytyksiä. Ei ne oo oikein mitään. Seisominen vähän parempi kuin maahanmeno. Menee maahan aina samalle etäisyydelle musta -tulipa käsky missä vaan. Puuh, miten sitä jaksais..

Tottista Mustinkulman lauman kanssa

K
Havaittiin, että Kalevi ei todellakaan osaa tulla edestä sivulle.
Eikä pysy edessä, jos liikutan käsiä.
Supermegavartaloapuja ei sitten ihan niin vaan häivytettykään.
Tuula ehdotti, että sipaisisin koiraa vasempaan kylkeen ja siten ohjaisin sen oikealle paikalle. Mutta ei. Ei todellakaan. Herra K ei suvaitse sellaista ollenkaan. Häneen ei kosketa. Siis todellakin siltä meni heti maku koko hommaan. Eikä sitä käytännössä edes ehdi koskemaan ennen kuin se väistää alta pois.
Tätä täytyy miettiä.

O
Teki paikallaoloa kun puuhastelin K:n kanssa. Välillä otti aika koville, varsinkin tänne-käsky (aika luonnollista...). Tuula kävi palkkailemassa ja komentamassa hiljaa/maahan.
Ja palkaksi sai tehdä tottia vielä Tuulan kanssa.

Agilityä omassa ryhmässä

Ratatreeni ja "vieraileva kouluttaja."

Sähellystähän se. Normaalia.
Mutta kerrankin joku muukin kuin minä oli samaa mieltä siitä, että luovutusmieliala on ymmärrettävää mun ja Ollin agin kohdalla. En siis ole idiootti, joka luovuttaa heti kun vähän ongelmia.
Nyt taas jaksaa vähän yrittää!

Vinkiksi ohjausharjoituksia metsälenkeille. Pieniä eteenmenoja ja luoksetuloja, esim. käskyillä menemene ja tässätässä.

Agia aamulla vapaasti

O
Kivoja välistävetoja pelkillä vartalokäännöksillä. Kyllä se vaan menee niin paljon paremmin kun mä pidän turpani kiinni, enkä hosu. Miten se voi olla mulle niin vaikeaa?!
Esteen takaakierrot meni myös ihan ok:sti. Millilleen ja sekuntilleenhan sekin pitää tehdä. Huoah.
Ja sitten ne putkikulmat. Voi herranjestas miten vaikeeta se voi olla Ollille? Ihan suora putki ja siitä keskeltä vuorotellen lähetyksiä molempiin päihin. Ja vaikka olis jo monta kertaa menny samasta päästä sisään, niin yhtäkkiä voi alkaa huutamaan mulle, että mihinputkeen-mäentajuu... Ja kerran otti kulman jotenkin liian jyrkästi ja nenä osui (hipaisi) putken painoon. Sitten olikin jo ihan täysin unohtanut mihin oli menossa... Ziisös. Ihan kaikesta mä en kyllä ota syitä niskoilleni.

K
Piti ottaa vaan vähän putkea ja ehkä yksi hyppy siihen alle. Muttamutta. Niin vaan kävi, että tehtiin hyppy-valssi-hyppy-putki. Putkeen samasta kulmasta kuin mitä oli Ollin kanssa väännetty. Eikä siinä ollut Kalevin mielestä mitään ihmeellistä. Se itse asiassa meni vähän kuin vahingossa sinne putkeen (ohjasin kyllä ihan hyvin, mutten edes sanonut käskyä saati vienyt perille asti).
Sitten ihan mielenkiinnosta tein samoja putkikulmia samalla tavalla kuin Ollille ja Kalevi teki niitä ongelmitta. Tein jopa takaaleikkauksen putkella ja se pikkupirulainen tuli joka kerta ulos siltä puolen missä olin. Se oikeesti kuunteli siellä putkessa missä mä menin.
Jos tuosta koirasta ei tule yhtään mitään, niin kyllä hävettää.

Blogi ollut lomilla

laiskan blogikirjoittajan vuoksi.
Suuren suuria ei ole mister Oon tai herra Koon elämässä tapahtunut.