Tottista kentällä

O
Nyt onnistuneella aloituksella. Ja nyt ollin pyörimiseen meni ihan selkeästi vähemmän aikaa! Ja sivulle tultuaan alkoi heti vaatimaan. Hullultahan tämä kuulostaa omaankin korvaan, mutta kaikkea on kokeiltava. Ja kun se tosiaan tekee nyt Tottista. Ei mitenkään älyttömän tarkkaa, mutta yrittää kuitenkin. Pitkän suoran tekeminen meni aika lailla edistämiseksi, mutta vasen käsi saa nyt heilua ja kontakti pysyy. Extremeä ollilta!
Treenattiin vielä nopeaa liikkeestä istumista ja kun tajusin, etten mä voi pysäyttää sitä kädellä, kun se on seisomisen pysäytysapu, niin meni hyvin.
Seisomista treenattiin ihan paikallaan. Se nami taakse on niin vaikeaa.. mulle.

K
Olin vähän löysä, enkä tainnut oikein keskittyä. Luoksetulosta peruuttaa tosi helposti, kun nostaa namia. (Siis huonosti tehty koko liike.. ) Etenin siis viis senttiä kerrallaan. Hitto, kun ei pitäis hosua.
Seuraavalla kerralla:
Keskity johanna! Ja nakkeja mukaan, kun proileribullat on niin hankalia, ettei K saa kunnolla mitään suuhunsa.


(Iltalenkin lähetessä loppua, luulin jo kohta pääseväni nukkumaan, mutta eihän toki.
Kalevi päätti, että me nyt sitten todellakin JAHDATAAN NIITÄ AUTOJA! Bussin matkustajat sai varmaan halvauksen, sen verran näinkin pienestä ihmisestä lähtee ääntä.. Mutta kyllä koirakin kääntyi..
Hohhoi. Ei muuta kun tienvarteen kävelytielle varusteina liina, namit ja kurkkupastilleja. Kaks huutoa & nyppäystä ja taskullinen nameja onneks riitti, ei sentään tullut kurkku kipeäksi. Nopeasti alkoi hakeutua viereen auton mennessä ohi. Mutta pakko se on nyt metsäläisenkin niitä #&%#*: leen kävelyteitä sitten höylätä. Megamälsää.)

O
Vielä pari luoksetulon pysäytystä kaupan parkkiksella. Toimii nyt sitten paremmin kuin luoksetulosta maahanmeno. Omituista. Se mitä ei olla treenattu miljoonaan vuoteen..? Hassu koira.