Vanhan ja ison (oisko ollut viis rappua..) kerrostalon yhteiset
kellaritilat.
O
Olli tiesi jo ulkona mitä ollaan menossa tekemään. Ehkä pk-liivien
merkitys sitten on kuin onkin mennyt perille..
Pikkasen oli liikaa touhotusta ihan alkuun, mutta nenä oli kyllä auki
heti sisään päästyämme. Teki töitä itsenäisesti; ei tarvinnut apuja,
eikä paineistunut musta eikä apujoukoista.
Olli pyöri yhden lukitun oven lähellä muutamia kertoja rulla suussa,
mutta ei tuonut rullaa mulle.
Jatkettiin matkaa eteenpäin ja sitten tulikin ihan hemmetin hieno
ilmaisu parinkymmenen metrin päästä (pitkä käytävä) alemmasta
kerroksesta. Tuli varmana asiastaan ja näytölle mentiin myös rauhallisen
varmasti. Pysyimme siis pystyssä liukkaalla betonilattialla.. Kun
päästiin pieneen välitilaan Olli pyörähti sen ympäri pari kertaa ja
ilmaisi sitten oven, josta menimme toiseen käytävään josta äijä sitten
löytyi.
Palasimme aiemmalle ovelle ja "isännöitsijä" tuli avaamaan oven. Sieltä
äijä sitten löytyikin. Extrana pitää vielä mainita, että näytölle
mennessä Olli joutui vielä itse avaamaan melkein kiinni asti menneen oven..
Myöhemmin kerrottiin, että tästä huoneesta ilma (haju) menee
ilmastointeja pitkin ulos, eikä käytävään. Joten pongot Ollille rullan
kanssa pyörimisestä!
Tuula sanoikin, että se on Ollin tapa kertoa, että täällä jossain on
joku, mutten kyllä ole ihan varma, että missä.
Olisi saanut olla vielä enemmänkin äijiä ja vielä vähän vaikeampiakin.
Mutta hieno treeni kuitenkin ja hyvä koira! Ja kivaa oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti