Koivusen Arin viettikoulutustottispäivän jälkeen piti käydä vähän
kokeilemassa.
O
Ja onhan se Olli tiukka setä taistelemaan. Ei sen kanssa kyllä
todellakaan tarvi olla itse aktiivinen, en kai mä juuri ole ollutkaan.
Ainakaan kun yksin oon treenaillu.
Kohtuullista paikkaa ja kestoa hain ja vähän jotain sinnepäin sieltä kai
irtosikin. Ja kun muistin vielä laittaa koiran kiinni liinaan, niin sain
sen tuleen mun viereen ja kaivelin vähän rauhaakin sieltä. Kylläpä oli
taas kiva huomata, miten kiva koira Olli on.
K
Herra K taas ei leikkinyt yhtään. Ei sitten helmeäkään. Eipä siitä
oikeasti ole muuta sanottavaa kuin että paha maku jäi suuhun.
Leikkiminen oli niin toivotonta, että päätin sitten siinä äkkiä opettaa
Kaleville luopumista. Laitoin siis kippoon namit ja ne sai luvalla
-parin metrin seuraamisen jälkeen. Ja se olikin tosi kivaa!
Juuri ja juuri sain lopetettua, ennen kuin olisin jo pilannut sen. Oli
niin kivaa.
(Leikittiin sitten seuraavana päivänä hanskalla kotona ja ihan saman
lailla K leikkii kun Ollikin, mutta ehkä se ulkona ja vielä vähän
oudossa paikassa leikkiminen on hankalaa. Tai sitten oli huono päivä.
Tiedä sitten.
Kyllä se kotona osaa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti